Kävelemässä töihin tänä aamuna tunsin vähän keskinkertaiselta. Minun päässä oli ajatuksia täynnä ja olin aloittanut huonosti päivää koska olin myöhässä ja siitä oli tullut stressiä. Laura oli taas ihana ja kertoi minulle ettei ollut mitään hätää ja sitten ajoi minut rautatiesasemaan.

Junassa ja sitten rautiovaunussa olivät täpötäysi ihmisiä enka voinnut istua, muttei ollut niin pahaa.Puolitoista tuntia myöhemmin olin kävelemässä nopeasti toimistoon ja huomasin kukkia kuvassa alhaalla. Minä seisoin paikoillaan ja nautin niitä. Kivoja kauniita kukkia joista eivät tulleet valitettavasti mitään tuoksua.

Siinä hetkellä tunsin paremmalta. Muistelin että nykyissä elämässä on liikaa kiirettä ja stressiä, ja minun täyttyy muistaa nautimaan yksinkertaisia asioita. Elämä on jo liian lyhyt enka halua olla aina kiireisesti menossa johonkin. Kiitos Laura!