Kello oli 17 ja olin taas istumassa junassa. Minä sain Parliamentin asemalta istumapaikan ja heti kun istuin, keski-ikäinen nainen tuli lähelle muttei  sanonut minulle mitään. Minä tarjosin hänelle paikkani ja iso hymy tuli hänen kasvoihin, niin kuin tarjous oli hänen päivän suurin yllätys.

Juna oli ihmisiä täynnä siksi seisoin noin kymmenen minuuttia ennen seuraava paikka oli tavattavissa. Minä katsoin ylos ja alas eikä siinä ollut ketään naisia ja sitten taas istuin.

Seuraavalta asemalta nousi sisälle nainen kuka käveli minun viereen ja sitten odotti. En tiennyt silloin että hän oli odottamassa ja jäin penkiin.

Tänään oli todella kiireista ja työpäivän jälkeen mieleni oli väliaikaisesti tullut maitoksi, siis en ollut valmina junassa ajatelemaan mistään. Istuin vaan.

Kun istuin alas minä kuullin kun hän sanoi toiselle istumalle naiselle ettei ole enää maailmassa hyviä herroja ja miten pahaksi yhteisömme oli tullut. Käänsin pääni hänen suuntaan...

"Kyllä sinä tiedät mitä minä tarkoitan", hän sanoi minulle suoraan. En tiennyt mitä voisin sanoa hänelle mutta toinen nainen kertoi heti hänelle että olin antanut jo istumapaikani hänelle. Naista hävetti.

Ja sitten iso (mutta kohtelias) hymy tuli minun kasvoihin enkä tarvinnut sanoa mitään. Kiva hetki :)