Kello oli 17 ja olin taas istumassa junassa. Minä sain Parliamentin
asemalta istumapaikan ja heti kun istuin, keski-ikäinen nainen tuli
lähelle muttei sanonut minulle mitään. Minä tarjosin hänelle paikkani
ja iso hymy tuli hänen kasvoihin, niin kuin tarjous oli hänen päivän
suurin yllätys.
Juna oli ihmisiä täynnä siksi seisoin noin
kymmenen minuuttia ennen seuraava paikka oli tavattavissa. Minä katsoin
ylos ja alas eikä siinä ollut ketään naisia ja sitten taas istuin.
Seuraavalta
asemalta nousi sisälle nainen kuka käveli minun viereen ja sitten
odotti. En tiennyt silloin että hän oli odottamassa ja jäin penkiin.
Tänään
oli todella kiireista ja työpäivän jälkeen mieleni oli väliaikaisesti
tullut maitoksi, siis en ollut valmina junassa ajatelemaan mistään.
Istuin vaan.
Kun istuin alas minä kuullin kun hän sanoi toiselle
istumalle naiselle ettei ole enää maailmassa hyviä herroja ja miten
pahaksi yhteisömme oli tullut. Käänsin pääni hänen suuntaan...
"Kyllä
sinä tiedät mitä minä tarkoitan", hän sanoi minulle suoraan. En tiennyt
mitä voisin sanoa hänelle mutta toinen nainen kertoi heti hänelle että
olin antanut jo istumapaikani hänelle. Naista hävetti.
Ja sitten iso (mutta kohtelias) hymy tuli minun kasvoihin enkä tarvinnut sanoa mitään. Kiva hetki :)
tiistai, 30. syyskuu 2008
Kommentit